Ilmakuva aurinkovoimalasta heinäpellolla lähellä Aasenin kylää, Donaueschingenissä, Saksassa. Voimala koostuu pystysuorista kaksipuolisista aurinkopaneeliseinistä. 4,1 MWp tehoinen aurinkovoimala kattaa 14 hehtaarin alueen, josta noin 90 % on edelleen käytettävissä maatalouteen. Paneelirivien 10 metrin väli mahdollistaa maatalouskoneiden käytön. Kuva Tobi Kellner, Wikimedia Commons. CC BY-SA 4.
Maanantaina 13.1.2025 järjestettiin RealSolar-hankkeen keskustelutilaisuus aurinkovoimalarakentamisen maankäytöstä ja sen ohjauksesta. Tilaisuus oli erittäin kattava sekä osallistujien että teemojensa puolesta. Monien hyvien esitysten, oivallusten ja puheenvuorojen joukosta haluan tässä nostaa esille yhden:
- mikäli haluamme aurinkovoimasta Suomeen merkittävän energiatuotantomuodon, joutomaat, tyhjät teollisuusalueet, katot ja julkisivut eivät pelkästään riitä — meidän tulee sallia aurinkovoiman rakentaminen soveltuvin osin myös talousmetsiin ja maatalousmaille.
Tilaisuuteen osallistunut isojen aurinkovoimahankkeiden kehittäjä totesi heidän kyllä joutomaita etsineen, mutta riittävän kokoista alaa joutomaata ei loju käyttämättömänä ylenmäärin. Koska joutomaa on yleensä halvempaa kuin talouskäytössä oleva, olisi sellaisten käyttö todellakin hankekehittäjien ykkösvalinta.
Aurinkomaatalous
Maatalousmaille aurinkovoimaa rakennettaessa kannattaisi aina harkita olisiko mahdollisuutta sähkön ja maataloustuotteiden yhteistuotantoon. Hyvässä tapauksessa kokonaishyöty on suurempi kuin pelkällä aurinkovoimalla tai pelkällä maataloudella. Tätä tutkitaan RealSolarin piirissä ja muutamia tällaisia toteutuksia eläintuotannon saralla on jo Suomessakin.
Kuva 1: Aurinkomaataloudessa pystysuoraan asennetut paneelit voivat olla joissain tilanteissa paras ratkaisu. Kuva on Turun yliopiston tutkija Magda Szarekin esityksestä tilaisuudessa.
Aurinkomaatalouden mahdollisuuksia ja tutkimustarpeita on selvittänyt myös Mika Suontlahti kandityössään. Hän esitti, että Suomessa kannattavinta voisi juurikin olla laiduntamisen ja aurinkovoimalan yhdistäminen ja toisaalta kasvinviljely paneelirivien välissä sen sijaan, että paneelit olisi asennettu viljelyalan päälle osittain varjostavaksi katokseksi.
Aurinkovoimaloita myös talousmetsiin
Aurinkovoiman rakentamista talousmetsiin vastustetaan osittain sillä perusteella, että metsän mukana menetetään myös kasvavien puiden hiilinielu. Aurinkovoiman päästöjä pienentävä vaikutus on kuitenkin helposti satakertainen verrattuna keskimääräisen suomalaisen talousmetsän hiilensidontakykyyn. Tästä kirjoitin itsekin aiemmin: https://juhakarhu.fi/talousmetsiin-tulee-voida-rakentaa-aurinkopuistoja/. Aurinkopaneeliteknologia on lisäksi kehittynyt viime vuosina siten, että Suomessakin ne tuottavat jo vain noin vuodessa takaisin saman verran energiaa, kuin paneelien tuotantoon on käytetty (Kuva 2.). Aurinkovoiman maankäyttövaikutuksia kuvaa hyvin myös Ilmatieteen laitoksen professori Tommi Ekholmin tilaisuudessa esittämä laskelma. Jos Suomessa tuotettaisiin tämän hetkisestä vuotuisesta sähkönkulutuksesta 10 % metsiin sijoitetulla aurinkovoimalla, veisi se Suomen metsäpinta-alasta alle 0,1 % (Kuva 3).
Kuva 2: Euroopassa tuotettujen paneelien energian takaisinmaksuaika on lyhyempi kuin Kiinassa tuoteetujen. Kuva on Turun ammattikorkeakoulun lehtori Samuli Rannan esityksestä.
Kuva 3: Merkittäväkin määrä aurinkovoimaa vie vain vähän pinta-alaa. Suomessa on 2025 alussa noin 1 GW verran aurinkovoimaa ja sillä katetaan noin 1 % Suomen sähkönkulutuksesta. Vaikka määrää kasvatettaisiin kymmenkertaisesti, aurinkovoiman vaatima pinta-ala olisi silti vain alle 0,1 % Suomen metsäpinta-alasta. Kuva Ilmatieteen laitoksen professori Tommi Ekholmin esityksestä.
Toinen esillä pidetty ja varmasti potentiaalinen haitta talousmetsiin sijoittuvissa voimaloissa on esteet virkistyskäytölle: retkeilylle, marjastukselle, sienestykselle, metsästykselle sekä apajille pääsylle. Tästä syystä isot voimalat kannattaakin sijoittaa kauas taajamista, jolloin haitat lieventyvät. Tällöinkin isojen aurinkovoimala-alueiden läpi tulee jättää luonnon virkistyskäyttöä helpottavia käytäviä polkuineen taikka vaikka pitkospuineen! Näin ollaan teemässä Ulvilassa Kaasmarkun ja Harjunpään voimala-alueilla (Kuva 4). Samalla ne toimivat ekologisina käytävinä, joita pitkin myös eläimet pääsevät liikkumaan.
Kuva 4: Kaasmarkun ja Harjunpään aurinkovoimala-alueet, joissa luonto- ja virkistykäyttökäytäviä. Kuva on Ulvilan kaupunkisuunnittelun johtaja Juha Virolaisen esityksestä.
Mikä voi mennä pieleen?
Maataloustukijärjestelmää en tunne, mutta todennäköisesti siellä ei ole vielä otettu huomioon yhteistuotannon mahdollisuutta. Sieltä voi tulla ongelmia. Ympäristöministeriössä valmistellaan toimialan ohjausta ja sääntelyä nykyisen hallitusohjelman pohjalta. Siellä linjataan, että aurinkovoimarakentamisen ohjaamisessa pyritään välttämään tuotannossa olevien peltojen ja metsämaan merkittävä käyttö aurinkovoimaan. Linjauksen tulkinta jää avoimeksi.
Itse linjaisin siten, että aurinkovoimaa ei tule rakentaa alueille, joissa on erityisiä luontoarvoja. Päinvastoin, aurinkovoima voi parhaassa tapauksessa edesauttaa alueen ennallistamisessa ja luontoarvojen kohentamisessa. Isoja aurinkopuistoja ei tule rakentaa myöskään lähelle taajamia, jos ne estävät tai esim. lähimetsän virkistyskäyttöä. Varsinkaan arvokkasta kulttuurimaisemaa ei tule tärvellä aurinkopuistoilla. Näistä rajoituksista huolimatta Suomessa on tilaa isoillekin aurinkopuistoille niin talousmetsään, pelloille kuin entisille turvetuotantoalueillekin.
Toiveeni on, ettei tietämättömyyttä tai väärin perustein säädellä toimialaa vain rakennettuun ympäristöön. Aurinkovoiman rakentaminen voi tuoda merkittävää taloudellista elinvoimaa alueille, joilla sitä kipeästi kaivataan. Ja vieläpä vähäpäästöisesti ja vähin haitoin — kunhan hyvin ohjataan ja oikein suunnitellaan. Se on koko Suomen, myös meidän kaupunkilaisten, etu.